Kivun tuottaminen, kärsimys, kiduttaminen. Ne voivat olla itse tarkoitus, osa kokonaisuutta, tapa vahvistaa vallan jakoa. Meillä totuus löytyy jostain näiden väliltä.
Orjani ei ole varsinainen masokisti, enkä minä ole täysi sadisti. Minussa on ehdottomasti sadistisia piirteitä ja jollain tasolla orjassanikin asuu pieni masokisti. Meillä kiduttaminen liittyy kuitenkin todella vahvasti siihen, että sillä vahvistetaan jotakin.
En kiduta orjaani juuri koskaan silkasta kiduttamisen ilosta, vaikka se viihdyttävää onkin. Yleensä kiduttamisen takana on jokin muukin ajatus. Haluan orjan osoittavan omistautumistaan silloin, kun pistän hänet kärsimään. Ja hän kärsii mielellään, koska hän tekee sen vuokseni.
Luonnollisesti kiduttaminen liittyy myös rangaistuksiin. Jos orja on toiminut väärin ja kaipaa kurinpalautusta, saa hän tuntea sen nahoissaan. Piiskaaminen, sitominen, nipistimien käyttö, aistien vieminen, yksin jättäminen, sanallinen nöyryyttäminen… Kyllähän näitä riittää ja näistä ammennetaan, kun orja tunaroi.
Eilen päätin vähän testailla orjan omistautumista ja tein hänen olonsa epämukavaksi. Ei mitään puolimukavaa palvelua kahleissa, vaan kipua ja nöyryytystä. Sellaista, jolla mitataan, onko orja tosissaan vai pelkkien palkintojen perässä. Eihän kärsimyksestä aina seuraa palkintoa, joskus se vain täytyy kestää.
Sidoin orjan nilkat yhteen ja komensin hänet polvilleen. Ilmoitin, että luvassa olisi häkkiaikaa ypöyksin. Kun orja oli polvillaan, sai hän kassiensa koristeeksi humblerin. Kyrpänsä orja sai täyteen pyykkipoikia ja nänneihinsä nipistimet. Ja kyllä, juuri ne sellaiset nipistimet, jotka reagoivat lisäpainoon/vetämiseen kiristymällä.
Käskin orjan kontata häkkiin ja kiinnitin hänen ranteensa yhteen. Nostin kädet ranteista ylös ja kiinnitin häkin kattoon. Vedin lisäksi nänninipistimistä pitkän narun kiinni häkin päätyseinään, mikä tarkoitti sitä, että pienikin liike kiristäisi narua riittävästi aiheuttaakseen kipua orjan nänneissä.
Lukitsin häkin oven ja jätin orjan sinne ähisemään. Poistuin itse viereiseen huoneeseen lueskelemaan ja salakuuntelemaan orjan ääntelyä. Hetken kuluttua palasin häkin luo ja kysyin sujuuko kaikki hyvin. Orja vakuutti kaiken sujuvan, joten totesin, että hänen olonsa täytyi olla aivan liian mukava. Hain askartelemamme sähköiskukoneen ja annoin orjan pakaralle häkin raosta sähköiskun. Ja toisen. Ja kolmannen…
Kun olin lopettanut sähköiskujen antamisen, hain vuorostaan sähköimpulssilaitteen. Avasin häkin sivuoven ja viritin sähköimpulssilaitteeseen kiinni kytkettävät lenkit orjan kyrvän ympärille (mikä oli hieman haastavaa pyykkipoikien takia, mutta onnistui kuitenkin). Säädin laitteen antamaan orjalle sähköstimulaatiota sellaisella tasolla, jonka tiedän pitemmän päälle olevan jo vähän kivuliasta. Jätin orjan taas yksin.
Lueskeltuani taas aikani palasin orjan häkin luo ja kysyin miten kaikki sujuu. Orja ähisi ja mietti hetken ennen kuin vastasi vaikeanoloisesti ”sujuu”. Ai sujuu? Mutta miten? ”Hyvin sujuu, Kurittajatar”. Päätin vielä jatkaa orjan piinaamista, kun kaikki kerran sujui niin hyvin. Avasin häkin oven ja työnsin paljaan perseeni ovensuulle, kuitenkin pienen etäisyyden päähän häkistä, jotta orjan tarvitsisi todellakin ponnistella onnistuakseen.
Eihän siitä oikein mitään meinannut tulla. Orja yritti kurottaa persettäni kohti, mutta ylös kiinnitetyt kädet ottivat vastaan ja nänninipistimien kiristynyt naru piti huolen siitä, että nänneihinkin sattui varsin kiitettävästi. Irrotin orjan kädet häkin katosta ja annoin hänelle mahdollisuuden yrittää uudestaan, nyt suurin este olisi nänneihin kohdistuva kipu. Hyvin mittavan ähinän saattelemana orja onnistui hieman lipaisemaan.
Koska orja oli mielestäni epäonnistunut, komensin hänet häkistä ulos piiskattavaksi. Piiskasin orjaa hetken ja kysyin tietääkö hän miksi vielä piiskaan häntä. ”Koska epäonnistuin”, orja vastasi. Ja jatkoin piiskaamista vielä hetken. Orja oli aivan loppu, mutta otti piiskaamisen kiltisti vastaan. Eipä sillä, että hänen tilanteessaan olisi edes paljon vaihtoehtoja… Lopetin piiskaamisen ja vapautin orjan.
Kehuin orjaa siitä, että oli nöyrästi ottanut vielä piiskauksenkin vastaan. Kun kaulapanta otettiin pois, orja pääsi totuttuun tapaan makoilemaan viereeni ja juttelemaan sessiosta.
Muistakaahan myös käydä äänestämässä, miten orja saa seuraavaksi tulla! Mielestäni orja on tulemisensa ansainnut, joten vaikuttakaa tekin siihen, miten se tapahtuu.
-Kurittajatar