Kahleiden kanssa harjoittelua kiireiden keskellä

Perinteinen sunnuntaipostaus jäi eilen tekemättä, koska ei ollut yksinkertaisesti aikaa istua alas kirjoittamaan. Pahoittelut siitä, jos joku sattui kovasti odottelemaan. Nyt oli taas tällainen kiireisempi viikonloppu. Kuten olen joskus ennenkin kertonut, urheilemme aika paljon, joten se haukkaa melkoisen osan ajastamme.

Treenaamme noin viisi kertaa viikossa, joten arkena ei sitten paljon mitään muuta töiden jälkeen ehdikään kuin urheilla (ja leikkiäkin joinain päivinä). Viikonloppuna pitää juosta kaikkia muita menoja, mikä tarkoittaa sitä, että joskus viikonloput ovat aivan täyteen pakattuja. Oli kuitenkin varsin mukava viikonloppu, kiitos kysymästä! Hyvää seuraa, hyvää ruokaa, aurinkoisia päiviä. Kyllä meilläkin on tätä normaalia elämää kahleissa heilumisen lisäksi, uskokaa pois!

Olemme jatkaneet kahleiden kanssa treenailua ja kuten viime keskiviikon postauksessa mainitsinkin, uusi siveysvyökin meni tilaukseen. Toivotaan, että tämä uusi siveysvyö olisi sopiva ja mahdollistaisi pitempiaikaisen käytön. Sitten saisin kehrätä tyytyväisenä, kun orja olisi siveysvyöhön lukittuna ja palvelisi minua kahleissa… Pelkät kahleetkin ovat kivat, mutta kun ne yhdistää siveysvyöhön, niin lopputulos on jo monin verroin parempi.

Olemme nyt harjoitelleet orjan kanssa, miten tarjottimella tarjoilu onnistuu kahleissa. Yhtenä päivänä komensin orjan riisuutumaan ja polvistumaan lattialle sillä välin kun hain kahleet makuuhuoneesta. Kiinnitin kahleet ja kerroin, että nyt orja tulisi opettelemaan sitä, miten oikeasti palvellaan.

Olin hankkinut valmiiksi kantikkaan tarjottimen, josta ajattelin jossain vaiheessa askarrella sellaisen orjaan kiinni viritettävän version. Nyt en ollut kuitenkaan ehtinyt näperrellä tarjottimesta sellaista mallia, jossa käsiä ei tarvittaisi, joten orjan piti kantaa sitä perinteisesti.

Käskin orjan nousta seisomaan ja ojentaa molemmat kätensä eteenpäin. Käänsin orjan kämmenet kattoa kohden ja asettelin tarjottimen niiden päälle. Sitten käskin orjan polvistua niin, ettei tarjotin heilu tai kallistu. No, ei se ollut orjalle ihan niin helppoa polvistua kahleissa ja pitää tarjotinta suorassa.

Kun homma ei onnistunut, annoin orjalle sähköiskun pakaroille ja käskin jatkaa yrittämistä. Tarjotin heilahti taas vähän liikaa makuuni ja orja sai uuden tällin takamukseen. Tätä toisteltiin, kunnes orjan reidet olivat aikalailla siinä kunnossa, että polvistuminen ei tullut enää kysymykseen.

Mutta sittenhän todelliset harjoitukset vasta alkoivatkin! Otin hyvän asennon sohvalla ja komensin orjan hakemaan minulle jääkylmää vettä. Orja yritti kiikuttaa vesilasiani tarjottimella mahdollisimman vakaasti, mutta vesi läikkyi. En luonnollisesti pitänyt läikyttämisestä, joten orja sai kurinpalautusta rottinkipiiskasta.

Kun orja sai vesilasini viimein tuotua minulle asti, ei vesi ollut mielestäni tarpeeksi kylmää. Niinpä lähetin orjan vesilaseineen takaisin keittiöön hakemaan uutta vettä. Kyllähän tätäkin harjoitellessa vierähti taas hyvä tovi… On tämä orjan kouluttaminen rankkaa!

Niinpä päätin lopettaa tarjoiluharjoitukset sen illan osalta ja komensin orjan hieromaan jalkojani. Kyllä minä olin kaiken sen kouluttamisen jälkeen hemmotteluni ansainnut!

-Kurittajatar

Tavallinen arkemme

Aina joskus saamme palautetta siitä, miten olisi kiva tietää millaista meidän ”normiarki” on. Toisinaan myös vähän säälitään orjaa, kun hän on blogin perusteella aika kovilla kanssani. Ymmärrän nämä ajatukset varsin hyvin. Juttelemme aina kaikista palautteista orjan kanssa, niin myös näistä. Tulimme siihen lopputulokseen, että ehkä olisi selvyyden vuoksi hyvä kirjoittaa muutama asia tänne blogin puolelle.

Ensimmäinen asia on se, että olemme tehneet blogia aloittaessamme tietoisen päätöksen siitä, mitkä asiat elämästämme kuuluvat blogin piiriin ja mitkä taas eivät. Tähän rajaukseen on pari perustetta. Ensinnäkin emme alun perin edes kuvitelleet, että ketään kiinnostaisi meidän kaikista arkisin arkemme. Elämme todella tavallista elämää, joten siitä ei edes osaa ajatella kirjoittavansa.

Toisekseen emme halua avata niin sanottua siviilielämäämme liikaa, koska haluamme pysytellä anonyymeinä ja pitää elämämme ihmiset erossa meidän BDSM-kuvioistamme/blogistamme. Olemme halunneet avata tätä yhtä puolta elämästämme myös muille, mutta se ei tarkoita, että kaikki elämämme asiat olisivat ulkopuolisille avoimia. Ei sillä, että kaikki puolet edes kiinnostaisivat ketään, mutta kyse on yksinkertaisesti rajanvedoista. Tällaisen rajan olemme vetäneet, koska se on tuntunut meistä hyvältä ja ainakin toistaiseksi emme ole nähneet mitään syytä sen muuttamiselle.

Toisaalta, kun tähän arkeemme on nyt tässä päästy, niin voin kertoa siitä tämän kerran vähän lisää.

Esimerkiksi tänään piipahdimme eräässä luomuruokakaupassa, josta pidämme kovasti. Ostimme tuoreita kasviksia ja teimme niistä kotona päivälliseksi salaattia. Söimme parvekkeella ja nautimme auringonpaisteesta. Ja kyllä, orja kantoi kaupassa koria. Hän myös kaatoi lasiini juomaa ruokaillessamme, koska on huomaavainen (tai siis sellaiseksi opetettu).

Teemme paljon asioita yhdessä. Käymme kaupassa, kuntoilemme, katselemme TV-sarjoja, matkustelemme aina tilaisuuden tullen, teemme ruokaa ja kerromme huonoja vitsejä toisillemme.

Normaalin työpäivän jälkeen mietimme yleensä, mitä teemme ruoaksi ja lähdemme sitten käymään kaupassa. Teemme ostokset ja tulemme kotiin laittamaan ruokaa. Ruoanvalmistuksessa tehtävät jakautuvat tavallisesti aikalailla tasan, koska kumpikin pidämme ruoanlaitosta. Toki teemme joskus tilanteesta riippuen ruokaa myös toisillemme. Jos olen kiireinen, orja hoitaa kokkailut ja toisin päin.

Koetamme syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta olemme persoja kaikenlaiselle hyvälle ruoalle.

Emme katsele juurikaan TV:tä, mutta katselemme omaan tahtiin hyviksi havaitsemiamme sarjoja. Pidämme kyllä siitä, että televisio on taustametelinä kotona. Joskus käymme elokuvissa, mutta emme erityisen usein. Minulle elokuvateatterin popcornit ovat pakollinen ostos.

Kuntoilemme paljon yhdessä. Harrastamme liikuntaa eri muodoissa useita kertoja viikossa. En ohjaa liikuntasuorituksiamme tai pakota orjaa kuntoilemaan, koska haluaisin hänen olevan minun takiani hyvässä kunnossa. Hän kuntoilee omasta halustaan, aivan kuten minäkin.

Meillä on molemmilla suhteellisen törkeä ja huono huumori, joten monikaan ei varmaan välitä vitseistämme. Tärkeintä onkin, että me saamme toisemme nauramaan joka päivä. Tässä kohtaa olemme jo aika hyvin selvillä siitä, millä irtoaa takuuvarmat naurut.

Ainiin, yksi asia meinasi unohtua kokonaan! Mekin riitelemme. Aivan niin kuin kaikki muutkin pariskunnat, mekin riitelemme aina välillä. Riitaa voi tulla toisen sanomisista tai tekemisistä/tekemästä jättämisistä tai ihan vain huonon tuulen seurauksena. Meilläkin on huonoja päiviä ja välillä jotkut asiat turhauttavat. Myös orjalla on yhtäläinen oikeus ilmaista kiukkuansa ja turhautumistansa, eikä suhteemme dynamiikka ole este sille.

Riitoja tai ei, sanomme joka ilta toisillemme minä rakastan sinua ennen kuin menemme nukkumaan.

Mitä orjan säälimiseen tulee, ymmärrän kyllä miten blogin perusteella saattaa herätä tällaisia tunteita. Käsittääkseni orja on kuitenkin varsin onnellinen mies ja nauttii olostaan orjana suunnattomasti. Ei kannata siis liikaa sääliä 😉

Lopuksi haluaisin vielä kiittää kaikkia äänestykseen osallistuneita: tahtonne on lakimme ja seuraava postaus kertookin siitä, miten orja saa tulla kärsittyään ensin säkissä!

Lisäksi on pakko kertoa, miten iloisesti olemme yllättyneet kyselyymme saamista vastauksista. Ensinnäkin, vastauksia on tullut jo nyt ainakin viisinkertaisesti enemmän kuin odotimme. Ja toinen seikka, joka tekee minut aivan erityisen iloiseksi, on se, että blogin lukijakunnasta niin moni on nainen. Kuvittelimme orjan kanssa aina, että suurin osa lukijoista on miehiä – miten väärässä olimmekaan! Kiitos kaikille jo vastanneille, palautteenne on meille äärimmäisen tärkeää.

-Kurittajatar

Keskiviikon kuvatervehdys vol. 2

Leikittiin eilen tai oikeastaan minä leikin orjalla eilen. Laitoin orjalle penisgägin ja nänninipistimet. Sai tiimalasin verran aikaa saada minut tulemaan. Kun ei saanut, niin aloitettiin alusta ja opeteltiin vähän nöyryyttä ja omistautumista steariinillä. Muutaman tauon jälkeen saikin tulemaan. Laitoin pari lisäkuvaa galleriaan.

-Kurittajatar