24/7-suhteen säännöistä

Meiltä toivottiin, että kertoisimme enemmän arjestamme ja mahdollisista säännöistä, joiden avulla arkemme pyörii. Ajattelimme ottaa haasteen vastaan ja avata hieman lisää tätä arjen ja 24/7:n yhteensovittamista suhteessamme.

Ihan ensiksi voisin hieman avata suhtautumistamme sääntöihin, koska ne luovat pohjan koko hommalle. Kokeilujen ja erehdysten kautta olemme oppineet, että pitkät listat sääntöjä ja rangaistuksia eivät ole kovin käytännöllisiä tai realistisia arjessa. Näin ainakin meillä.

Meillä on olemassa suuret linjat, jotka toimivat raameina 24/7-suhteellemme, mutta kovin monia yksityiskohtia kokonaisuuteen ei varsinaisesti kuulu, vain joitakin arkisia sääntöjä, joista kirjoitin tässä postauksessa. Yksi suurempi, ohjaava sääntö on se, että orja asettaa minut ja tarpeeni aina etusijalle. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö orjan tarpeita huomioitaisi suhteessamme tai että eväisin häneltä esimerkiksi mahdollisuuden lähteä kavereiden kanssa ulos ihan vain siksi, että saatan tarvita häntä myöhemmin. Olemme molemmat aikuisia ihmisiä, joilla on omiakin menoja, eikä niitä ole meillä ollut tarvis rajoittaa. Lähtökohta on se, että koska orja pitää tarpeistani huolta kaiken aikaa, muutama tunti tai päivä ei muuta mitään.

Heti aamulla, kun heräämme, voin huomata, miten orja asettaa minut etusijalle. Saan käydä aina ensimmäisenä suihkussa ja olla kylppärissä juuri niin kauan kuin tarvitsee – ilman motkotusta siitä, miten kauan minulla kestää. Orja nousee aamulla seurakseni silloinkin, kun hänen ei itse tarvitsisi. Hän laittaa minulle kahvin valmiiksi, koska tietää, että en aloita päivääni ilman sitä.

Kaikki tällaiset pieneltäkin kuulostavat asiat ovat tulosta siitä, että orja asettaa minun tarpeeni etusijalle. En ole koskaan listannut hänen velvollisuudekseen laittaa kahvia valmiiksi, mutta hän on halunnut ottaa sen tavaksi, koska on huomannut, että voi siten palvella minua.

Dynamiikan on keskiverto arjessa lähdettävä jostakin muusta kuin äärimmäisistä fantasioista – niin kivoja kuin ne ovatkin. Vaikka monilla on varmasti visio orjasta, alasti ja kahleissa, kuuraamassa valtiattarensa lattioita perse pystyssä 24/7, on se useimmille aikamoista harhaa. Sellainen voi olla hauskaa vaikkapa viikonloppuna tai lomalla päivän, parin mittaisena kokeiluna, mutta muuten ihan täyttä utopiaa. Kyllähän ihmisten täytyy käydä töissäkin! Ja on myös ystäviä, perhe, harrastuksia… En väitä, etteikö näitä hyvin kirjaimellisiakin 24/7-suhteita olisi, mutta kehtaan väittää, että ne ovat selvässä vähemmistössä.

Kun päätimme kokeilla 24/7-suhdetta, etsin tietoa sopivista säännöistä ja rituaaleista netistä. Niiden pohjalta tehtailin varsin tarkan suunnitelman siitä, miten kehittäisin orjaani seuraavien kuukausien aikana. Tein jokaiselle viikolle päiväohjelman ja kirjasin ylös perusteet jokaiselle valitsemalleni aktiviteetille.

Jaksoin arjessa kaikkien asettamieni tavoitteiden kanssa varmaankin muutaman viikon, kunnes homma levisi käsiin. Ei sellainen vain toiminut käytännössä. Minulla oli todella tarkat säännöt, mutta en pystynyt itsekään seuraamaan kunnolla sitä, noudattiko orja niitä. Minulla oli jokaiselle päivälle jotakin harkittua tekemistä, mutta välillä ei minkäänlaista halua tehdä niitä.

Hyvin pian huomasin, että minä en johtanut tätä suhdetta, vaan tekemäni säännöt. Olin itsekin alistanut itseni noudattamaan orjallisesti jotakin, missä ei ollut lopulta mitään mieltä. Totesin, että tällä menetelmällä suhteesta ei tule ikinä mitään ja luovuimme laatimistani säännöistä. Kello kahdeksan piiskaus saattoi olla ihanan säännöllistä, mutta elämä ei valitettavasti kulkenut yhtä yksioikoisia reittejä.

Lueskelin vähän lisää ja etsiskelin omaa tapaani olla domme. Luettuani FetLifen keskusteluja ja joitain e-kirjoja, aloin hahmottaa paremmin sitä, mikä minulle on oikeasti tärkeää. Sääntöjen pitäisi olla hallittavissa niin, että ne eivät ala hallita sinua dominoivana osapuolena. Vaikka jollain muulla olisi 1500-kohtainen lista sääntöjä, sen ei tarvitse olla minun tapani dominoida. En ole koskaan ollut yksityiskohtiin orientoitunut ihminen, vaan suurten linjojen vetäjä. Tämä pätee myös dominointiin: minua rasittaa, jos minun pitää tuijottaa lukuisia yksityiskohtia, kun minua kiinnostaa lähinnä kokonaiskuva.

Kuten tekstistäni toivottavasti käy selville, puhun tästä aiheesta nyt hyvin henkilökohtaisesti, enkä tarkoita, että omat juttuni sopisivat kaikille. Pointtini on nimenomaan se, että jokaisen pitää löytää oma tapansa. Kaiken keskiössä on itsetuntemus, rehellisyys ja omien halujen tunnistaminen.

Itsetuntemuksella viittaan siihen, että jos tietää olevansa vaikka perfektionisti, niin ei kannata kaivaa omaa kuoppaansa tekemällä niitä 1500-kohtaisia listoja, joita ei itsekään pysty muistamaan. Rehellisyys kietoutuu kaikkeen, mutta tässä yhteydessä tarkoitan erityisesti rehellisyyttä sen suhteen, mikä on mahdollista ja mikä ei. On turhaa rakennella fantasiapilvilinnoja 24/7 neljän seinän sisällä palvelevasta orjasta, jos molemmilla on työpaikka ja molempien tuloja tarvitaan. Omien halujen tunnistaminen on oikeastaan osa itsetuntemusta, mutta haluan korostaa sen tärkeyttä ihan itsessään. Dommena, minun haluni sanelevat kaiken. Jos en oikein tiedä, mitä haluan, lopputulos on sen mukainen. Kun tietää mitä tahtoo, on paljon helpompi kertoa se toiselle niin, että hänkin ymmärtää. Tällöin on myös huomattavasti helpompi miettiä mahdollisia sääntöjä.

Nyt olen puhunut aika paljon varsin yleisluontoisten sääntöjen puolesta. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Moni sub ei varmastikaan saa kaipaamaansa struktuuria siitä, että hänelle sanotaan ”aseta minut etusijalle”. Jos sub on luonnostaan todella miellyttämisenhaluinen ja alistuva, hän saattaa löytää keinot pärjätä näinkin epämääräisillä ohjeistuksilla. Yhtään itsepäisempi tapaus ei välttämättä saa tällaisesta käskystä mitään irti. Alistuminenkin tarkoittaa eri ihmisille niin eri asioita, aivan kuten dominoiminenkin. Siksi näissä asioissa on aivan mahdotonta antaa mitään yleispäteviä ohjeita, jotka toimisivat kaikille.

Sääntöjä ja ohjeita pitää tietysti olla, että homman saa käyntiin, mutta niitä miettiessä kannattaa pitää kirkkaana mielessä se, mitä itse haluaa. Sääntöjä voi myös lisätä pikkuhiljaa, ei kaiken tarvitse, eikä edes kuulu, tapahtua käden käänteessä.

24/7 näyttäytyy eri pariskunnilla varmasti hyvin erilaisena. Meillä se on sitä, että orjan alistuminen näkyy pienissä teoissa koko ajan. Välillä näytän valtaani hyvinkin suoraan, kun pakotan orjan lähtemään töihin perstapin kanssa, mutta suurimman osan ajasta kukaan ulkopuolinen ei osaisi arvata, mistä on kysymys.

-Kurittajatar

15 orgasmin -haaste on loppunut – Vihdoinkin!

Nyt orja on virallisesti suoriutunut 15 orgasmin antamisesta ja vapautunut siveysvyöstään. Kyllähän se orja jo oli odottanutkin sitä! Eli tuli 15 orgasmia täyteen ja meidän mittakaavassa varsin pitkä siveysvyöjakso päättyi. Itse asiassa pisin tähän mennessä.

Tämä haaste oli meille monella tapaa mielenkiintoinen. Ihan jo sen takia, että orja joutui olemaan siveysvyössä niin pitkään. Emme kumpikaan olleet ehkä ihan täysin realistisia sen suhteen, miten kauan ajattelimme tämän homman kestävän. Tässä meni vähän yli kaksi viikkoa ja molemmat olivat kuvitelleet varmaankin jotain max. puoltatoista viikkoa. Tässä tuli jo ihan uudet rajat vastaan myös siveysvyön käytön kanssa.

Olin hieman optimistisesti kuvitellut, että kyllähän minä voisin päivässä ottaa montakin orgasmia, mutta kun suurimman osan ajasta sellainen sarjatuli ei oikein innosta. Poikkeuksiakin toki löytyy.

Yhtenä päivänä tänä aikana orja sai kunnian antaa minulle jopa kolme orgasmia. Mutta se olikin poikkeuksellinen päivä se. Joukossa oli myös päivä, jolloin ei tehnyt mieli sitten niin yhtään. Silloin en tietenkään orjan palveluksia myöskään käyttänyt.

Tässä haasteessa oli ehdottomasti hauskatkin hetkensä, mutta täytyy sanoa, että kyllä tämä oli loppua kohti jo enemmän velvollisuus kuin hupia.

Tästä pääsemmekin perimmäiseen syyhyn eli siveysvyöhön. Kuten olen kertonut, me emme ole löytäneet vielä siveysvyötä, joka olisi niin sopiva, että orja voisi pitää sitä jatkuvasti. Lähdimme tähän haasteeseen nykyisellä siveysvyöllämme, jota orja on pitänyt noin viikon kerrallaan. Ymmärtänette, millaisiin ongelmiin joutuu, kun huomaa, että viikko on kulunut ja orjan olo alkaa käydä siveysvyössä turhan tukalaksi.

Mietimme kovasti, miten ongelman ratkaisisimme ilman, että joutuisimme perumaan koko homman. Päädyimme siihen, että avasin siveysvyön päivittäin niin, että orjan kädet olivat sidottuina selän takana. Pesin hänen kyrpänsä huolella, kuivasin ja rasvasin. Annoin orjan pitää vyötä hetken pois valvonnassani. Tällä tavoin siveysvyön pitämisestä saatiin vähän siedettävämpää ja haaste hoidettua.

Varmasti järjestelymme kuulostavat jonkun korvaan huijaamiselta, mutta en suostu uhraamaan sen takia orjani kyrpää. Kyllähän siinä vähän huijattiin, mutta minkäs teet.

Kyseessähän oli alun alkaenkin oma huono ideani ja kerron tästä ennen kaikkea siksi, että kaikki tietäisivät, että tällaista sattuu. Ainakin meillä. Sitä arvioi väärin ja homma menee reisille. Joskus kokee arvovaltatappioita ja joskus tulee tyrittyä vielä pahemmin. Sitten sitä vaan toivoo oppineensa siitäkin jotakin. Tämän kokemuksen viisastamana voin vain todeta, että tästä lähtien pitäydyn tarkemmissa määreissä kuin ”15 orgasmia”.

-Kurittajatar

Olen kiinnostunut BDSM:stä, miten saan myös kumppanini kiinnostumaan?

Sain jonkin aikaa sitten viestin eräältä lukijalta, jossa hän kertoi pitkäaikaisesta parisuhteestaan ja halustaan tuoda suhteeseen BDSM-elementtejä. Hänen ja hänen kumppaninsa luvalla kirjoitan aiheesta nyt postauksen, koska mielestäni tämä aihe on tärkeä ja koskettaa monia.

”Olemme olleet noin 20 vuotta parisuhteessa kumppanini kanssa. Seksielämä on alusta asti ollut melko perinteistä, vaikka minulla olisi runsaasti kiinnostusta lähes kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Olen tehnyt erilaisia aloitteita ja hankkinut meille erilaisia välineitä muun muassa sitomiseen. Tämä ei kuitenkaan ole muuttanut mitään ja kaikki tapahtuu aina minun aloitteestani. Kumppanini ei yleensä suoraan kieltäydy, mutta hänen mielenkiinnon puutteensa tukahduttaa tehokkaasti minunkin innostukseni.”

Kuulostaako tutulta? Tällaisessa tai vastaavassa tilanteessa on ollut varmasti lukemattoman moni. Itsellä olisi kiinnostusta lähteä kokeilemaan BDSM:ää, mutta kumppani ei tunnu ajatuksesta juuri syttyvän. Sitä koettaa vihjailla eri tavoin: ostamalla välineitä, näyttämällä kuvia tai videoita… Toinen vaan ei oikein innostu. Mitä tilanteelle voi siis tehdä?

Lienee sanomattakin selvää, että aiheesta pitää puhua. Oli kyse sitten minkälaisesta seksistä tahansa, pitäisi kumppanin kanssa pystyä keskustelemaan siitä, mitä kumpikin haluaa ja toivoo.

Usein tämä omista toiveista keskusteleminen on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Minun mielestäni tämä on kuitenkin välttämättömyys. Usein nämä asiat otetaan esiin vähän väärässä järjestyksessä, eikä avoin keskustelu ole ensimmäisenä listalla.

Innostuksissaan sitä saattaa mennä ostamaan vaikkapa kaulapannan tai siveysvyön, mutta mielestäni ei ole syytä olla kovin ihmeissään, jos kotona vastaanotto on viileän varautunut. Toki joskus käy niinkin hyvin, että kumppanin spontaani aloite paljastaa, että toisellakin on ollut samanlaisia toiveita. Näistä tapauksista vaan en ole lukenut läheskään yhtä usein kuin näistä vähän kehnommin päättyneistä.

Jos voisin antaa yhden vinkin, jolla näiltä omia haluja ja itsetuntoa lytistäviltä kokemuksilta voitaisiin välttyä, olisi se asian puheeksi ottaminen ihan reilusti keskustelemalla ennen kuin kaataa toisen päälle yllätyksenä jotakin. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minulla syntyy asioihin kielteinen reaktio ihan refleksinomaisesti, jos koen, että minut yritetään saada tekemään jotakin, josta ei edes ole puhuttu.

Tietysti keskusteleminenkaan ei tarkoita, etteikö lopputulos voisi olla kielteinen, mutta silloin asia on ainakin keskusteltu yhdessä läpi. Tällöin molemmat tietävät, mitä kumpikin toivoo yhteiseltä seksielämältä ja asiasta on yhteisymmärrys.

Ketään ei saa ahdistella/painostaa/pakottaa minkäänlaiseen seksiin. Sen nyt kieltää lakikin, mutta aina emme tule ajatelleeksi, että saatamme puolivahingossa painostaa kumppaniamme liikaa. Kun itse kokee ahaa-elämyksen ja ymmärtää haluavansa vaikkapa jonkinlaista D/s dynamiikkaa, saattaa sortua pommittamaan kumppania kaikenlaisilla ideoilla, kuvilla, videoilla, linkeillä ja vihjauksilla. Ongelma onkin siinä, että tällainen aloitteiden tulva voi tuntua todella ahdistavalta ja tappaa mahdollisen innon asiaan aika tehokkaasti, mikäli asiasta ei keskustella kunnolla.

Loppujen lopuksi totuus on kuitenkin se, että BDSM ei ole kaikkien juttu. Jos kumppanisi on innostuakseen asiasta, hän innostuu kyllä ilman painostamistakin. Mikäli hän ei ole kiinnostunut, ei ole mitään järkeä painostaa ja yrittää saada häntä väkisin täyttämään jotakin omaa fantasiaasi.

Seksin pitäisi olla parisuhteessa yhteinen asia, josta molemmat saavat tyydytystä. Sille ei ole tilaa silloin, kun toinen päättää saada tahtonsa läpi omien halujensa tyydyttämiseksi. Painotan vielä erikseen sitä, että puhun nyt erityisesti parisuhteista. Sinkkujen BDSM-kuviot ja pelkkään BDSM:ään perustuvat ”leikkisuhteet” ovat oma maailmansa, johon en ota kantaa, koska minulla ei ole siitä kokemusta.

Tässä oli joitakin omia mietteitäni asiasta. Olisin kuitenkin todella kiinnostunut kuulemaan millaisia kokemuksia muilla on tällaisista tilanteista. Oletko sinä yrittänyt saada kumppaniasi innostumaan BDSM:stä ja onnistuitko siinä? Jatketaan keskustelua kommenttiosiossa!

-Kurittajatar