Kahleiden kanssa harjoittelua kiireiden keskellä

Perinteinen sunnuntaipostaus jäi eilen tekemättä, koska ei ollut yksinkertaisesti aikaa istua alas kirjoittamaan. Pahoittelut siitä, jos joku sattui kovasti odottelemaan. Nyt oli taas tällainen kiireisempi viikonloppu. Kuten olen joskus ennenkin kertonut, urheilemme aika paljon, joten se haukkaa melkoisen osan ajastamme.

Treenaamme noin viisi kertaa viikossa, joten arkena ei sitten paljon mitään muuta töiden jälkeen ehdikään kuin urheilla (ja leikkiäkin joinain päivinä). Viikonloppuna pitää juosta kaikkia muita menoja, mikä tarkoittaa sitä, että joskus viikonloput ovat aivan täyteen pakattuja. Oli kuitenkin varsin mukava viikonloppu, kiitos kysymästä! Hyvää seuraa, hyvää ruokaa, aurinkoisia päiviä. Kyllä meilläkin on tätä normaalia elämää kahleissa heilumisen lisäksi, uskokaa pois!

Olemme jatkaneet kahleiden kanssa treenailua ja kuten viime keskiviikon postauksessa mainitsinkin, uusi siveysvyökin meni tilaukseen. Toivotaan, että tämä uusi siveysvyö olisi sopiva ja mahdollistaisi pitempiaikaisen käytön. Sitten saisin kehrätä tyytyväisenä, kun orja olisi siveysvyöhön lukittuna ja palvelisi minua kahleissa… Pelkät kahleetkin ovat kivat, mutta kun ne yhdistää siveysvyöhön, niin lopputulos on jo monin verroin parempi.

Olemme nyt harjoitelleet orjan kanssa, miten tarjottimella tarjoilu onnistuu kahleissa. Yhtenä päivänä komensin orjan riisuutumaan ja polvistumaan lattialle sillä välin kun hain kahleet makuuhuoneesta. Kiinnitin kahleet ja kerroin, että nyt orja tulisi opettelemaan sitä, miten oikeasti palvellaan.

Olin hankkinut valmiiksi kantikkaan tarjottimen, josta ajattelin jossain vaiheessa askarrella sellaisen orjaan kiinni viritettävän version. Nyt en ollut kuitenkaan ehtinyt näperrellä tarjottimesta sellaista mallia, jossa käsiä ei tarvittaisi, joten orjan piti kantaa sitä perinteisesti.

Käskin orjan nousta seisomaan ja ojentaa molemmat kätensä eteenpäin. Käänsin orjan kämmenet kattoa kohden ja asettelin tarjottimen niiden päälle. Sitten käskin orjan polvistua niin, ettei tarjotin heilu tai kallistu. No, ei se ollut orjalle ihan niin helppoa polvistua kahleissa ja pitää tarjotinta suorassa.

Kun homma ei onnistunut, annoin orjalle sähköiskun pakaroille ja käskin jatkaa yrittämistä. Tarjotin heilahti taas vähän liikaa makuuni ja orja sai uuden tällin takamukseen. Tätä toisteltiin, kunnes orjan reidet olivat aikalailla siinä kunnossa, että polvistuminen ei tullut enää kysymykseen.

Mutta sittenhän todelliset harjoitukset vasta alkoivatkin! Otin hyvän asennon sohvalla ja komensin orjan hakemaan minulle jääkylmää vettä. Orja yritti kiikuttaa vesilasiani tarjottimella mahdollisimman vakaasti, mutta vesi läikkyi. En luonnollisesti pitänyt läikyttämisestä, joten orja sai kurinpalautusta rottinkipiiskasta.

Kun orja sai vesilasini viimein tuotua minulle asti, ei vesi ollut mielestäni tarpeeksi kylmää. Niinpä lähetin orjan vesilaseineen takaisin keittiöön hakemaan uutta vettä. Kyllähän tätäkin harjoitellessa vierähti taas hyvä tovi… On tämä orjan kouluttaminen rankkaa!

Niinpä päätin lopettaa tarjoiluharjoitukset sen illan osalta ja komensin orjan hieromaan jalkojani. Kyllä minä olin kaiken sen kouluttamisen jälkeen hemmotteluni ansainnut!

-Kurittajatar

Kahlekoulutusta orjalle

Kuten keskiviikon postauksesta kävi ilmi, kauan himoitsemamme kahleet ovat saapuneet. Eihän niiden voinut antaa tyhjänpanttinakaan odottaa, joten halusimme ne heti käyttöön.

Ennen käyttöönottoa piti tehdä vielä muutama hienosäätö. Hankimme ohutta solumuovia, jolla päällystimme kahleiden sisäpuolen. Solumuovin ansiosta kahleiden istuvuus on nyt parempi ja niitä voi myös käyttää oikeasti pitkiä aikoja. Nyt kun kahleet istuvat tiukemmin, niiden paino ei myöskään valu painamaan esimerkiksi ranteiden luita.

Ostimme myös kettinkiä näiden kahleiden väliin laitettavaksi. Koska valitsemamme kettinki on melko järeää, sekin painaa kahleita alas omalla painollaan. Kettinkiä onkin vielä jäljellä, joten pitää vielä miettiä, millaisiin pätkiin sen laittaisi. Nyt sitä on laitettu nilkasta nilkkaan sekä ranteesta ranteeseen. Ajatuksena on pätkiä kettinkiä vielä sopiviksi paloiksi kaulapannasta ranteisiin ja kaulapannasta nilkkoihin. Tuossa jälkimmäisessä viritelmässä pitkä ketju kiinnitettäisiin myös ranneketjuun. Jos on jotain hyviä ideoita siihen, miten muuten kettinkiä voisi viritellä näiden kahleiden kanssa, laittakaa kommenttia tai viestiä.

Mutta kuten sanoin, kahleet piti heti saada käyttöön. Komensin orjan kontilleen lattialle ja kiinnitin kahleet nilkkoihin, ranteisiin ja kaulaan. Ranteiden välillä oli noin puolen metrin mittainen ketju, kuten myös nilkkojen. Ilmoitin, että koska kahleita on tarkoitus käyttää usein ja kauan, pitää niiden käyttöä alkaa opettelemaan välittömästi.

Tein myös perussäännöt selväksi: avaimet kahleiden lukkoihin ovat aina minulla. Yhden avaimen piilotan sopivaksi katsomaani paikkaan hätätapauksia varten. Jos esimerkiksi jättäisin orjan yksin kotiin kahleissa (tätä meillä onkin harrastettu aina välillä) ja tilanne muuttuisi äkkiä sellaiseksi, että kahleista pitäisi päästä, hän voisi soittaa minulle ja kertoisin avaimen sijainnin.

Selvitin orjalle myös sitä, miksi hän on kahleissa ja mitä ne edustavat. Kahleet opettavat orjalle nöyryyttä ja rajoittavat häntä oikealla tavalla. Kahleet ovat omistamisen väline, jolla pidän häntä hallinnassani – ne laitetaan paikalleen ja otetaan pois minun aloitteestani. Lisäksi uskon, että kahleet pistävät orjan yrittämään kovemmin ja siten ne kehittävät hänen työmoraaliaan minun palvelijanani.

Komensin orjan ylös lattialta ja käskin nostaa ranteet kaulan eteen, että saisin ranneketjun kiinnitettyä kaulapantaan. Naps, lukko kiinni puolestavälistä ranneketjua ja kerroin orjalle, ettei hän tarvitse käsiään seuraavassa harjoituksessa.

Ajatuksenani oli laittaa orja kävelemään edetakaisin uusissa kahleissaan. Suuntaa tulisi vaihtaa aina käskystäni. Jotta orja tottuisi kahleiden rajoittavuuteen, lyhentäisin nilkkojen välistä ketjua aina välillä. Jos liike alkaisi hidastua, saisi raipasta.

Harjoittelu sujui varsin mallikkaasti. Kävelytin orjaa edestakaisin noin 30 kertaa aina ennen ketjun lyhentämistä yhdellä lenkillä. Kyllä, olin hyvin avulias, kun opetin orjalle kahleissa olemista. Itse asiassa kyselinkin aina välillä orjalta, tiesikö hän miten onnekas on, kun viitsin auttaa häntä. Orja kiitti kiltisti joka kerta. Loppua kohden piti kyllä piiskatakin, kun orja alkoi väsyä taapertamiseen. Opetustuokio saatiin silti hoidettua hyvin päätökseen.

Kun kävelyt oli kävelty, irrotin ranneketjun kaulapannasta ja komensin orjan taas kontilleen lattialle. Ajattelin, että ehkä voisin kokeilla orjaan pientä positiivista ehdollistamista… Jos antaisin orjan tulla kahleissa, ehkä niistä jäisi hänelle hyvä kokemus.

Kävin hakemassa magic wandin kaapista ja aloin hieroa sillä orjan kyrpää. Katselin kontillaan hikisenä ja kiimaisena tärisevää orjaa ja mietin ääneen, että taidan olla aivan liian kiltti, kun ensin autan orjaa harjoittelemaan kahleissa olemista ja sitten vielä annan tullakin. Orja kiitti ääni väristen.

Noh, koska olin päättänyt antaa orjan tulla, annoin hänen tulla, kun hän kohta pyysi lupaa. Orja tuli olohuoneen lattialle ja kiitti jälleen kerran. Ettei koko homma olisi mennyt liian miellyttäväksi, komensin orjan siivoamaan jälkensä. Kuinkas muuten kuin nuolemalla lattian puhtaaksi. Kun orjan työnjälki täytti vaatimustasoni, vapautin hänet kahleistaan.

Nyt on siis kahleetkin ajettu sisään.

-Kurittajatar

 

Kahleet ovat saapuneet

Kahleet ovat saapuneet vihdoin. Kuriirilla oli hieman ongelmia saada ne perille.

Nämä ovat kyllä vielä hienommat mitä odotettiin. Sopivan järeän näköiset ilman kuitenkaan että niissä olisi mitään  teräviä kohtia jne. Todella huolellisesti ja hyvin valmistetut kahleet. Emme halunneet mitään hepposen tuntuisia kahleita eBaystä, vaan semmoiset mitkä tuntuvat päällä. Vielä kun mukaan saadaan hyvä metallinen siveysvyö.

Laitoin lisää kuvia kahleista galleriaan.

-Kurittajatar