Neljä tapaa kouluttaa orjaa

Koska oma subini on minulle orja ja asiat, joista kerron blogissa liittyvät tähän orja-valtiatar-dynamiikkaan, ajattelin koostaa lyhyen listan käyttämistäni koulutusmenetelmistä. Olisi myös hauska kuulla, millaisia menetelmiä muut käyttävät ja mitkä ovat todenneet toimiviksi.

Kurittaminen.
Virheistä oppii parhaiten, kun niistä joutuu maksamaan. Kuten olen sanonut, olen tiukan kurin nainen, enkä usko löyhään kuriin orjan kouluttamisessa. Aito palvelualttius on orjassa plussaa, mutta kurittamalla pidetään huoli siitä, että palvelu jatkuu silloinkin, kun orjaa ei huvita. Olen todennut oman orjani kanssa tiukan linjan paljon tehokkaammaksi kuin sallivamman lähestymistavan. Virheet ilman tuntuvia rangaistuksia uusitaan huomattavasti helpommin kuin virheet, joista on seurannut kunnon kuritus.

Toisto.
Kertaus on kaikkien opintojen äiti. Jos orjan haluaa tekevän asioita tietyllä tavalla, on hänet myös opetettava siihen. Olisi epäreilua olettaa, että asiat onnistuisivat heti haluamallani tavalla – sitä varten onkin harjoitteleminen. Kun halusin orjani kiittävän minua aina saatuaan piiskaa, opetin sen hänelle. Hänellä oli paha tapa unohtaa kiittäminen, joten harjoittelimme sitä toistolla. Kun orja unohti piiskaamisen päätteeksi kiittää, annoin hänelle yhden iskun lisää, jonka jälkeen hänen piti sanoa kiitos. Tätä isku-kiitos-harjoitusta toistettiin 50 kertaa.

Palkitseminen.
Vaikka olenkin kovan kurin ystävä, se ei tarkoita, että olisin täysin kohtuuton. Mielestäni onnistuneista suorituksista saa ja suorastaan pitää palkita. Se, minkä kukin kokee olevan sopiva palkinto jostakin, on täysin makuasia. Itse palkitsen orjaa esimerkiksi sillä, että hän pääsee nuolemaan minulle orgasmin tai harrastamaan yhdyntää kanssani. Palkitsen usein myös sanallisesti eli kehumalla orjan onnistunutta suoritusta tai hyvää käytöstä. Myönteisten sanojen vaikutusta ei kannata aliarvioida. Omassa orjassani huomaan aina vielä pientä extra-yritystä, kun olen kehunut häntä.

Siveysvyö.
En tiedä, miten hyvin tämä toimii naisorjien kouluttamisessa, mutta kuten olen aiemminkin kertonut, miehiin tämä tuntuu tehoavan. Siveysvyö pitää ainakin oman orjani varsin hyvässä ojennuksessa, koska hän on täysin minun armoillani. Miehet ovat omien kokemusteni mukaan erittäin kiintyneitä kyrpiinsä ja se, ettei omaan kyrpään pääse edes koskemaan, on aika nöyryyttävää. Siihen lisätään vielä se, että orja joutuu aina anelemaan, että saisi tulla – vielä nöyryyttävämpää. Mutta nöyryytettyinä ja puutteessa orjat ovat juuri parhaimmillaan: valmiita täyttämään jokaisen toiveesi ja kestämään jokaisen oikkusi.

-Kurittajatar

Top 5 suosikkikuritusvälineet

Ajattelin raapustaa muutaman rivin siitä, mitkä välineet ovat meillä tällä hetkellä suosiossa. Kuria voi pitää yllä niin monella tavalla ja niin monista syistä. Itse olen tiukan kurin edustaja, mutta samalla pirullisella tavalla leikkisä. Pidän siitä, kun voin kokeilla eri välineitä ja lähestymistapoja ja seurata, millaisia reaktioita ne saavat orjassani aikaan.

Tällä hetkellä top 5 listalta löytyy seuraavat välineet:

1. Rottinkipiiska. Olen ehdottomasti piiskaamisen vannoutunut ystävä, enkä pane pahakseni laajaa välinerepertuaaria. Aina säännöllisesti joku väline vain tuntuu sopivan käteen paremmin kuin muut ja tällä hetkellä se on rottinkipiiska. Onhan ruoskan heiluttamisessa kivan dramaattista BDSM-fantasiahenkeä, mutta juuri nyt rottinkipiiskan armoton sivallus tyydyttää eniten. Onneksi näistä välinevalinnoista päätän minä, koska en usko orjani sijoittavan rottinkipiiskaa suosikkeihinsa. Taidanpa intoutua piiskaamaan eniten ja kovempaakin, kun kädessäni on rottinkia. Se on se ääni, se jälki ja jämäkkä tuntuma.
2. Humbler. Orjalla on harvoin yhtä nöyrä katse kuin silloin, kun hän nököttää lattialla humblerissa. Niin yksinkertaisen nerokas keksintö pistää miehen kirjaimellisesti polvilleen. Ja en voi kerta kaikkiaan vastustaa kiusausta mennä vähän taputtelemaan niitä nätisti tarjolla olevia palleja. Vähän luunappeja, vähän raippaa, vähän läpsimistä – nehän ovat siinä ihan suorastaan tarjolla!
3. Säkki. En tiedä juuri mitään kiihottavampaa kuin täysin minun armoillani oleva orja. Siksi ehkä innostuin aikanaan niin paljon orjani ”säkittämisestä”. Orja tiukkaan pakettiin, näkö- ja kuuloaistit pois ja sitten todellinen hauskanpito voi alkaa. Nautin siitä, kun orjani ei tiedä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Säkissä maatessaan hän on myös täysin voimaton tekemään mitään. Täydellinen kombo siis!
4. Sähköimpulssisäädin. Viimeisin sadistinen ilonlähteeni on sähköimpulssit, tarkemmin ottaen oman äänen käyttäminen impulssien antamisessa. Sähköimpulssisäätimen sisäänrakennettu mikrofoni tekee sähköleikeistä entistä hauskempia. Kun näen orjani kärvistelevän kyrpäänsä kohdistuvien impulssien kanssa, lisään kierroksia koneeseen ja puhun mikrofoniin kovempaa, nopeasti vaihtuvilla äänenpainoilla. Mitä sietämättömämmäksi impulssit menevät, sitä enemmän minä kehrään kuin kissa.
5. Häkki. Yksi perusvälineistäni on iso häkki. Se on käytössä varsin usein, koska se on niin monikäyttöinen. Voin työntää orjan sinne kärsimään rangaistusta, mutta yhtä hyvin voin komentaa hänet sinne vain koska pystyn ja haluan aikaa itselleni. Joskus orja saa viihdyttää minua leikkimällä koiraa, ja minne muualle tuhman pikku koiran voisikaan laittaa häntäänsä heiluttamaan kuin häkkiin! Kun orjan sitoo alasti häkkiin ja lukitsee häkin ovet huolella, tietää sieltä ulos tulevan varsin palvelualttiin ja miellyttämishaluisen subin.

Jokaisesta välineestä ja sen käytöstä voisi kirjoittaa vaikka omat postauksensa, mutta tällä kertaa tarjoilin vain vähän esimakua – kaikki on hauskempaa niin.

-Kurittajatar