Niin kuin kaikki aiheeseen yhtään perehtyneet varmasti tietävät, BDSM:n ympärille on kehittynyt oma/omia yhteisönsä/yhteisöjänsä. On yhdistyksiä, keskustelupalstoja, tapaamisia, bileitä ja vaikka mitä. Näen ehdottomasti sen hyödyn ja tuen, jota yhteisöt voivat tarjota muille kinkyille. Meiltä kysyttiin eräässä palautteessa suhteestamme BDSM-yhteisöön, ja lyhyesti sanottuna suhteemme on aika pitkälti virtuaalinen.
Olemme monta kertaa miettineet, että esimerkiksi BDSM-bileisiin voisi olla hauskaa osallistua. Silti emme ole koskaan lähteneet yksiinkään bileisiin. Samoin emme ole lähteneet muihinkaan tapaamisiin. Syy ei ole niinkään yhteisössä, vaan omassa päässä.
Mitä jos siellä törmää tuttuun? Mitä jos siellä ei osaa jutella kenellekään? Mistä siellä pitäisi puhua? Osaako siellä ollenkaan olla? Mitä sinne pitäisi pistää päälle?
Vaikeaa.
Blogin perustamisen jälkeen olemme myös miettineet, että voisimmeko lähteä bileisiin koskaan aivan rehellisinäkään. En tiedä voisimmeko esitellä itsemme pariskuntana tämän blogin takana, koska ihmisille on varmasti muodostunut jonkinlainen mielikuva siitä, millaisia olemme. Muiden mielikuvat eivät tietenkään ole meidän ongelmamme, mutta toisaalta emme ehkä halua niitä rikkoakaan, se on osa tätä virtuaalisuuden hupia. Ja eihän bileissä olisi tietenkään pakko kenellekään kertoa, että pidämme blogia.
Toisaalta, olen utelias ihminen ja sen puolesta olisi vain todella mielenkiintoista nähdä millainen meno bileissä on ja millaisia tyyppejä siellä käy. En kuitenkaan osaa täysin suhtautua siihenkään ajatukseen, että vain koska satun pitämään BDSM:stä, minun pitäisi hengailla muiden samoja mieltymyksiä omaavien kanssa.
Netissä, kun kaikki on sopivan kasvotonta, sitä voikin olla osa yhteisöä eri tavalla kuin livenä. Olemme kumpikin lukeneet paljon keskustelupalstoja ja osallistuneet keskusteluihin. Ja nyt on tietysti tämä blogikin, joka omalta osaltaan toimii myös linkkinä BDSM-yhteisöön jollain tasolla.
Netissä saatu yhteisön tuki on ollut korvaamatonta. Jos moni meitä kokeneempi ei olisi jakanut omia kokemuksiaan, emme luultavasti olisi tässä. BDSM ei ole mikään perus nakit ja muusi, se vaatii työtä ja kokemusta. Onneksi on paljon niitä, jotka haluavat auttaa aloittelijoita kertomalla, miten ovat itse asiat tehneet.
Kaksi ehkä keskeisintä ajatustenvaihtopaikkaa netissä on ollut BDSM-baari ja FetLife. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. BDSM-baari oli ensimmäinen palsta, jonne lähdin seikkailemaan ja tuntui kyllä, että siellä sai melko kylmää kyytiä. Siellä oli epävarman aloittelijan näkökulmasta aika paljon negatiivisuutta ja kyynisyyttä. Tämä ei tietenkään päde jokaiseen keskusteluun, mutta yllätyin siitä aikoinaan. Ja sanottakoon myös, että nykyään tilanne ei ole enää mielestäni yhtä paha. BDSM-baarista löytyi myös paljon tietoa tapahtumista ja aktiivista porukkaa, joihin ajattelin mielelläni joskus tutustuvani, jos lähtisin bileisiin. FetLifessä on käyttäjiä luonnollisesti paljon enemmän ja siksi myös keskusteluja aivan kaikesta mahdollisesta. Suurimmaksi osaksi keskustelujen henki on ollut mielestäni kannustavaa ja myönteistä. Mutta mahtuuhan sitä sontaa kaikkialle.
Ja tähän väliin selvennyksenä vielä, että nämä ovat makuasioita ja perustuvat omiin kokemuksiini. Blogi ei ole BDSM-baarissa vielä sen takia, että ylläpito ei ole monista pyynnöistä huolimatta hyväksynyt pyyntöämme rekisteröityä käyttäjäksi. Eli mielellämme seuraamme keskustelua niin BDSM-baarissa kuin FetLifessakin.
-Kurittajatar
Kurittajatar 