Meidän piti päästä testailemaan Fun Factoryn Sharea tällä viikolla, mutta pitkittyneen flunssan takia se ei vieläkään oikein onnistunut. Ensi viikolla sitten. Tästä tuli mieleeni kuitenkin se, miten välillä tuntuu, että BDSM ja arki ovat törmäyskurssilla keskenään.
Kun päätimme lähteä viemään suhdettamme 24/7-suuntaan, oli päivänselvää, että dynamiikan hiominen arjessa toimivaksi tulisi olemaan haastavaa. Halusimme silti kokeilla saammeko homman toimimaan, koska molemmilla oli toive jostakin vielä syvemmästä ja kokonaisvaltaisemmasta. Ja olihan meillä jo ennestään tiettyjä elementtejä, jotka ulottuivat arjen puolelle, kuten orjan orgasmeista päättäminen.
Varmaan monille on kuitenkin tuttua se, miten arki tunkee joskus etualalle ja leikeille ei jää juuri tilaa. Kaikki tavalliset jutut niin kuin työkiireet, velvoitteet perhettä kohtaan, sairastuminen, murheet vaikkapa rahasta, töistä tai menetyksistä saattavat aina välillä viedä niin paljon energiaa, ettei edes jaksa tai viitsi ajatella suhteen dynamiikkaa. Tätä voi tapahtua puolin ja toisin, kyse ei ole vain dominoivan osapuolen väsähtämisestä.
Itse pidän tätä ihan normaalina, vaikka olen kyllä joissain keskusteluissa bittiavaruudessa nähnyt varsin eroaviakin mielipiteitä. En tiedä, miten mikään ihmisten välinen suhde ei muka eläisi arjen mukana ja aaltoilisi. Ei BDSM-suhde ole tässä suhteessa mielestäni mitenkään vaniljasta poikkeava – joskus ei vaan kiinnosta.
Isoin juttu ei olekaan se, että välillä ei jaksa innostua, vaan se, miten siitä päästään takaisin raiteille. Tämä on paljon hankalampaa kuin sen hyväksyminen, että joo, sulla on keuhkokuume, en ehkä sido sua tunniksi lattialle. Siinä menee hetki, että toinen toipuu ja sitten sitä onkin huomaamattaan helposti sellaisessa tilanteessa, ettei oikein tiedä, miten aloittaa taas.
Mitäs sitten tehdään, kun ollaan jumissa, eikä osata jatkaa ”normaalisti”? No, aika perushyvä vastaus melkein kaikkeen on puhua asiasta. Mutta joskus nämä uudelleenkäynnistyskeskustelutkin tuntuvat vähän oudoilta. Mistä tässä pitäisi puhua, kun mikään ei ole muuttunut, eikä taukoakaan ole ollut kuin vaikkapa pari viikkoa? Nämä keskustelut osaavat olla alkuun varsin kökköjä, kun ei oikein tiedä, mistä edes pitäisi puhua.
Olen huomannut, että meillä on pari juttua, jotka ovat ehkä ne tärkeimmät. Ensinnäkin, meidän pitää yhdessä todeta, että taukoa on ollut ja halutaan taas jatkaa siitä mihin jäätiin. Ja se toinen tärkeä juttu on vain yksinkertaisesti vaihtaa puhuminen tekemiseen. Vaikka joskus tauon jälkeen tuntuu jäykältä tai oudolta, niin parhaiten raiteille pääsee, kun vain tekee.
Jos joku muukin on törmännyt tähän arjen ja BDSM:n yhteensovittamisen ajoittaiseen vaikeuteen, älä huoli, et ole yksin! Jos taas et tiedä yhtään mistä puhun, onnea! Koin tärkeäksi nostaa tämän aiheen esiin, koska joskus aikanaan kuvittelin olevani todella epäonnistunut, kun meille tuli näitä katkoja. Lopulta löysin FetLifesta keskusteluja, joiden kautta huomasin, ettei tätä tapahtunut vain meille. Se tieto oli todella tärkeä ja auttoi pääsemään taas eteenpäin. Ehkä tästä postauksesta voi olla jollekin samanlaista iloa, kun siitä keskustelusta oli minulle.
Mielelläni kuulisin myös teidän kokemuksianne tästä aiheesta: käykö myös teillä näin? Miten te pääsette yli tauoista? Tuntuuko tämä koko juttu ihan oudolta? Kommentoikaa tai pistäkää viestiä palautelomakkeen tai FetLifen kautta!
-Kurittajatar