BDSM-yhteisö

Niin kuin kaikki aiheeseen yhtään perehtyneet varmasti tietävät, BDSM:n ympärille on kehittynyt oma/omia yhteisönsä/yhteisöjänsä. On yhdistyksiä, keskustelupalstoja, tapaamisia, bileitä ja vaikka mitä. Näen ehdottomasti sen hyödyn ja tuen, jota yhteisöt voivat tarjota muille kinkyille. Meiltä kysyttiin eräässä palautteessa suhteestamme BDSM-yhteisöön, ja lyhyesti sanottuna suhteemme on aika pitkälti virtuaalinen.

Olemme monta kertaa miettineet, että esimerkiksi BDSM-bileisiin voisi olla hauskaa osallistua. Silti emme ole koskaan lähteneet yksiinkään bileisiin. Samoin emme ole lähteneet muihinkaan tapaamisiin. Syy ei ole niinkään yhteisössä, vaan omassa päässä.

Mitä jos siellä törmää tuttuun? Mitä jos siellä ei osaa jutella kenellekään? Mistä siellä pitäisi puhua? Osaako siellä ollenkaan olla? Mitä sinne pitäisi pistää päälle?

Vaikeaa.

Blogin perustamisen jälkeen olemme myös miettineet, että voisimmeko lähteä bileisiin koskaan aivan rehellisinäkään. En tiedä voisimmeko esitellä itsemme pariskuntana tämän blogin takana, koska ihmisille on varmasti muodostunut jonkinlainen mielikuva siitä, millaisia olemme. Muiden mielikuvat eivät tietenkään ole meidän ongelmamme, mutta toisaalta emme ehkä halua niitä rikkoakaan, se on osa tätä virtuaalisuuden hupia. Ja eihän bileissä olisi tietenkään pakko kenellekään kertoa, että pidämme blogia.

Toisaalta, olen utelias ihminen ja sen puolesta olisi vain todella mielenkiintoista nähdä millainen meno bileissä on ja millaisia tyyppejä siellä käy. En kuitenkaan osaa täysin suhtautua siihenkään ajatukseen, että vain koska satun pitämään BDSM:stä, minun pitäisi hengailla muiden samoja mieltymyksiä omaavien kanssa.

Netissä, kun kaikki on sopivan kasvotonta, sitä voikin olla osa yhteisöä eri tavalla kuin livenä. Olemme kumpikin lukeneet paljon keskustelupalstoja ja osallistuneet keskusteluihin. Ja nyt on tietysti tämä blogikin, joka omalta osaltaan toimii myös linkkinä BDSM-yhteisöön jollain tasolla.

Netissä saatu yhteisön tuki on ollut korvaamatonta. Jos moni meitä kokeneempi ei olisi jakanut omia kokemuksiaan, emme luultavasti olisi tässä. BDSM ei ole mikään perus nakit ja muusi, se vaatii työtä ja kokemusta. Onneksi on paljon niitä, jotka haluavat auttaa aloittelijoita kertomalla, miten ovat itse asiat tehneet.

Kaksi ehkä keskeisintä ajatustenvaihtopaikkaa netissä on ollut BDSM-baari ja FetLife. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. BDSM-baari oli ensimmäinen palsta, jonne lähdin seikkailemaan ja tuntui kyllä, että siellä sai melko kylmää kyytiä. Siellä oli epävarman aloittelijan näkökulmasta aika paljon negatiivisuutta ja kyynisyyttä. Tämä ei tietenkään päde jokaiseen keskusteluun, mutta yllätyin siitä aikoinaan. Ja sanottakoon myös, että nykyään tilanne ei ole enää mielestäni yhtä paha. BDSM-baarista löytyi myös paljon tietoa tapahtumista ja aktiivista porukkaa, joihin ajattelin mielelläni joskus tutustuvani, jos lähtisin bileisiin. FetLifessä on käyttäjiä luonnollisesti paljon enemmän ja siksi myös keskusteluja aivan kaikesta mahdollisesta. Suurimmaksi osaksi keskustelujen henki on ollut mielestäni kannustavaa ja myönteistä. Mutta mahtuuhan sitä sontaa kaikkialle.

Ja tähän väliin selvennyksenä vielä, että nämä ovat makuasioita ja perustuvat omiin kokemuksiini. Blogi ei ole BDSM-baarissa vielä sen takia, että ylläpito ei ole monista pyynnöistä huolimatta hyväksynyt pyyntöämme rekisteröityä käyttäjäksi. Eli mielellämme seuraamme keskustelua niin BDSM-baarissa kuin FetLifessakin.

-Kurittajatar

24/7-suhteen säännöistä

Meiltä toivottiin, että kertoisimme enemmän arjestamme ja mahdollisista säännöistä, joiden avulla arkemme pyörii. Ajattelimme ottaa haasteen vastaan ja avata hieman lisää tätä arjen ja 24/7:n yhteensovittamista suhteessamme.

Ihan ensiksi voisin hieman avata suhtautumistamme sääntöihin, koska ne luovat pohjan koko hommalle. Kokeilujen ja erehdysten kautta olemme oppineet, että pitkät listat sääntöjä ja rangaistuksia eivät ole kovin käytännöllisiä tai realistisia arjessa. Näin ainakin meillä.

Meillä on olemassa suuret linjat, jotka toimivat raameina 24/7-suhteellemme, mutta kovin monia yksityiskohtia kokonaisuuteen ei varsinaisesti kuulu, vain joitakin arkisia sääntöjä, joista kirjoitin tässä postauksessa. Yksi suurempi, ohjaava sääntö on se, että orja asettaa minut ja tarpeeni aina etusijalle. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö orjan tarpeita huomioitaisi suhteessamme tai että eväisin häneltä esimerkiksi mahdollisuuden lähteä kavereiden kanssa ulos ihan vain siksi, että saatan tarvita häntä myöhemmin. Olemme molemmat aikuisia ihmisiä, joilla on omiakin menoja, eikä niitä ole meillä ollut tarvis rajoittaa. Lähtökohta on se, että koska orja pitää tarpeistani huolta kaiken aikaa, muutama tunti tai päivä ei muuta mitään.

Heti aamulla, kun heräämme, voin huomata, miten orja asettaa minut etusijalle. Saan käydä aina ensimmäisenä suihkussa ja olla kylppärissä juuri niin kauan kuin tarvitsee – ilman motkotusta siitä, miten kauan minulla kestää. Orja nousee aamulla seurakseni silloinkin, kun hänen ei itse tarvitsisi. Hän laittaa minulle kahvin valmiiksi, koska tietää, että en aloita päivääni ilman sitä.

Kaikki tällaiset pieneltäkin kuulostavat asiat ovat tulosta siitä, että orja asettaa minun tarpeeni etusijalle. En ole koskaan listannut hänen velvollisuudekseen laittaa kahvia valmiiksi, mutta hän on halunnut ottaa sen tavaksi, koska on huomannut, että voi siten palvella minua.

Dynamiikan on keskiverto arjessa lähdettävä jostakin muusta kuin äärimmäisistä fantasioista – niin kivoja kuin ne ovatkin. Vaikka monilla on varmasti visio orjasta, alasti ja kahleissa, kuuraamassa valtiattarensa lattioita perse pystyssä 24/7, on se useimmille aikamoista harhaa. Sellainen voi olla hauskaa vaikkapa viikonloppuna tai lomalla päivän, parin mittaisena kokeiluna, mutta muuten ihan täyttä utopiaa. Kyllähän ihmisten täytyy käydä töissäkin! Ja on myös ystäviä, perhe, harrastuksia… En väitä, etteikö näitä hyvin kirjaimellisiakin 24/7-suhteita olisi, mutta kehtaan väittää, että ne ovat selvässä vähemmistössä.

Kun päätimme kokeilla 24/7-suhdetta, etsin tietoa sopivista säännöistä ja rituaaleista netistä. Niiden pohjalta tehtailin varsin tarkan suunnitelman siitä, miten kehittäisin orjaani seuraavien kuukausien aikana. Tein jokaiselle viikolle päiväohjelman ja kirjasin ylös perusteet jokaiselle valitsemalleni aktiviteetille.

Jaksoin arjessa kaikkien asettamieni tavoitteiden kanssa varmaankin muutaman viikon, kunnes homma levisi käsiin. Ei sellainen vain toiminut käytännössä. Minulla oli todella tarkat säännöt, mutta en pystynyt itsekään seuraamaan kunnolla sitä, noudattiko orja niitä. Minulla oli jokaiselle päivälle jotakin harkittua tekemistä, mutta välillä ei minkäänlaista halua tehdä niitä.

Hyvin pian huomasin, että minä en johtanut tätä suhdetta, vaan tekemäni säännöt. Olin itsekin alistanut itseni noudattamaan orjallisesti jotakin, missä ei ollut lopulta mitään mieltä. Totesin, että tällä menetelmällä suhteesta ei tule ikinä mitään ja luovuimme laatimistani säännöistä. Kello kahdeksan piiskaus saattoi olla ihanan säännöllistä, mutta elämä ei valitettavasti kulkenut yhtä yksioikoisia reittejä.

Lueskelin vähän lisää ja etsiskelin omaa tapaani olla domme. Luettuani FetLifen keskusteluja ja joitain e-kirjoja, aloin hahmottaa paremmin sitä, mikä minulle on oikeasti tärkeää. Sääntöjen pitäisi olla hallittavissa niin, että ne eivät ala hallita sinua dominoivana osapuolena. Vaikka jollain muulla olisi 1500-kohtainen lista sääntöjä, sen ei tarvitse olla minun tapani dominoida. En ole koskaan ollut yksityiskohtiin orientoitunut ihminen, vaan suurten linjojen vetäjä. Tämä pätee myös dominointiin: minua rasittaa, jos minun pitää tuijottaa lukuisia yksityiskohtia, kun minua kiinnostaa lähinnä kokonaiskuva.

Kuten tekstistäni toivottavasti käy selville, puhun tästä aiheesta nyt hyvin henkilökohtaisesti, enkä tarkoita, että omat juttuni sopisivat kaikille. Pointtini on nimenomaan se, että jokaisen pitää löytää oma tapansa. Kaiken keskiössä on itsetuntemus, rehellisyys ja omien halujen tunnistaminen.

Itsetuntemuksella viittaan siihen, että jos tietää olevansa vaikka perfektionisti, niin ei kannata kaivaa omaa kuoppaansa tekemällä niitä 1500-kohtaisia listoja, joita ei itsekään pysty muistamaan. Rehellisyys kietoutuu kaikkeen, mutta tässä yhteydessä tarkoitan erityisesti rehellisyyttä sen suhteen, mikä on mahdollista ja mikä ei. On turhaa rakennella fantasiapilvilinnoja 24/7 neljän seinän sisällä palvelevasta orjasta, jos molemmilla on työpaikka ja molempien tuloja tarvitaan. Omien halujen tunnistaminen on oikeastaan osa itsetuntemusta, mutta haluan korostaa sen tärkeyttä ihan itsessään. Dommena, minun haluni sanelevat kaiken. Jos en oikein tiedä, mitä haluan, lopputulos on sen mukainen. Kun tietää mitä tahtoo, on paljon helpompi kertoa se toiselle niin, että hänkin ymmärtää. Tällöin on myös huomattavasti helpompi miettiä mahdollisia sääntöjä.

Nyt olen puhunut aika paljon varsin yleisluontoisten sääntöjen puolesta. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Moni sub ei varmastikaan saa kaipaamaansa struktuuria siitä, että hänelle sanotaan ”aseta minut etusijalle”. Jos sub on luonnostaan todella miellyttämisenhaluinen ja alistuva, hän saattaa löytää keinot pärjätä näinkin epämääräisillä ohjeistuksilla. Yhtään itsepäisempi tapaus ei välttämättä saa tällaisesta käskystä mitään irti. Alistuminenkin tarkoittaa eri ihmisille niin eri asioita, aivan kuten dominoiminenkin. Siksi näissä asioissa on aivan mahdotonta antaa mitään yleispäteviä ohjeita, jotka toimisivat kaikille.

Sääntöjä ja ohjeita pitää tietysti olla, että homman saa käyntiin, mutta niitä miettiessä kannattaa pitää kirkkaana mielessä se, mitä itse haluaa. Sääntöjä voi myös lisätä pikkuhiljaa, ei kaiken tarvitse, eikä edes kuulu, tapahtua käden käänteessä.

24/7 näyttäytyy eri pariskunnilla varmasti hyvin erilaisena. Meillä se on sitä, että orjan alistuminen näkyy pienissä teoissa koko ajan. Välillä näytän valtaani hyvinkin suoraan, kun pakotan orjan lähtemään töihin perstapin kanssa, mutta suurimman osan ajasta kukaan ulkopuolinen ei osaisi arvata, mistä on kysymys.

-Kurittajatar